Guqin

qin
Perustiedot, wrapper
Kuvat
Perustiedot
Perustiedot, vasen
Alkuperä
Itä-Aasia
Kiina
Soitinluokka 
Perustiedot, oikea
Materiaalit 
Hankintavuosi 
2 012
Kunto 
Hyvä. Viritystapit eivät meinaa pysyä paikallaan.

Guqin on kiinalainen lautasitra, joka kuuluu kielisoitinten, eli kordofonien soitinluokkaan. Kiinalaisen soitinluokituksen mukaan guqin kuuluu silkkisoittimiin, sillä siinä on perinteisesti ollut silkkiset kielet. 

Guqinissä on seitsemän kieltä, jotka voidaan virittää sävellyksen edellyttämällä tavalla.  Yleisimmässä virityksessä, zheng diaossa, eli ”normaali virityksessä”, kielet viritetään pentatoniseen asteikkoon 5-6-1-2-3-5-6 (eli esim. C-D-F-G-A-c-d, jossa F on perusääni).

Guqinä soitettaessa käytetään useita erilaisia tekniikoita. Sen kieliä näppäillään sormin tai bambusta valmistetulla plektralla. Lisäksi sen kieliä voi painaa myös vasten soittimen kaikukoppaa, joka toimii täten myös otelautana. Guqinissä ei ole nauhoja, minkä vuoksi melodiat sisältävät usein erilaisia glissandoja sekä vibratoa. Myös huiluääniä käytetään.

Guqin on soittimen hyvin vanha ja soittimen nimi kääntyykin ”muinainen kielisoitin”. Alun perin soitinta on kutsuttu nimellä qin, kielisoitin, mikä viittaa soittimen asemaan ”alkuperäisenä” kiinalaisena kielisoittimena. Vasta 1900-luvulla soitinta on alettu kutsua nimellä guqin erotuksena muista kielisoittimista. Soittimessa on aikaisemmin ollut viisi kieltä, mutta jo zhou-dynastian alkupuolella (1000-1100 eaa.) soittimeen on lisätty kaksi kieltä. Guqin onkin soittimena siis jo yli 3000 vuotta vanha ja kuuluu UNESCOn ”Oral and intangible Heritage of Humanity” -listalle. (Jie 2011, 59.)

Guqin mainitaan myös Huan Tanin (43 eaa–28 jaa) teoksessa Xinlun, joka on peräisin Han-dynastian (202 eaa–220 jaa) keskivaiheilta. Huan Tan kirjoittaa ”qin on paras kaikista kielisoittimista, jotka ovat parhaita kaikista kahdeksanlaisista soittimista” (Jie 2011, 60–61). 

Guqin on perinteisesti ollut soolosoitin. Hiljaisen äänensä vuoksi se ei sovellu suuriin kokoonpanoihin tai väkirikkaisiin tilaisuuksiin. Tunnettu kiinalainen filosofi Zhuangzi (369–286 eaa) onkin todennut ”soittamalla guqiniä voi miellyttää itseään” (Jie 2011, 61). Kiinassa guqiniä pidetäänkin itsetutkiskeluun ja mietiskelyyn sopivana soittimena. Satunnaisesti sitä on soitettu myös duona xiao-huilun kanssa, käytetty laulun säestämiseen sekä ilmeisesti soitettu osana keisarihovin kokoonpanoja (ibid.).

Erityisen suosittu guqin on ollut korkeasti oppineiden keskuudessa. Guqinin soittamista on pidetty ja pidetään yhä hyvänä tapana kehittää itseään ja keskittymiskykyään. Ennen guqinin soittamista on ollut tapana pestä kädet, puhdistaa vaatteet ja polttaa suitsukkeita – kyseessä on ollut eräänlainen melko vapaamuotoinen puhdistautumisrituaali. (Jie 2011, 61–62.)

Guqinin pitkän historian tietäen, ei liene yllättävää, että soittimeen liittyy paljon tarinoita ja sanontoja. Kiinalaiseen sanontaan gao shan liu shui (korkeat vuoret, virtaavat vedet) liittyy tarina: Yu Boya oli guqinin soittaja, joka kuitenkin koki, että hän ei pystynyt täysin ilmaisemaan tunnetilojaan ja ajatuksiaan soittamalla kuten olisi halunnut. Yu Boyan opettaja, Lian Cheng, päättikin opettaa Yu Boyaa paremmaksi ja kertoi vievänsä tämän Penglai-saarelle tapaamaan omaa opettajaansa. Kun he saapuivat saareen, Liang Cheng jätti Yu Boyan rannalle ja sanoi hakevansa opettajansa ja palaavan pian. Liang Cheng  ei kuitenkaan palannut useaan päivään ja Yu Boya tuli surulliseksi. Hän alkoi kuulla kuinka lokit, puut ja muukin luonto lauloivat surullista melodiaa ja yhtyi näiden lauluun guqinillään. Kun opettaja Liang Cheng palasi, kysyi Yu Bouya missä tämä oli ollut. Liang Cheng vastasi jättäneensä Yu Boyun oppimaan parhaammalta opettajaltaan, luonnolta.

Aika kului ja Yu Boyasta tuli parempi ja parempi soittaja. Silti hänestä tuntui, että ihmiset eivät ymmärtäneet hänen musiikkiaan. Eräänä päivänä hän soitti guqiniä lautalla ja hänestä alkoi tuntua, että hänen soittonsa parantui paranemistaan ja samalla hän huomasi rannalla seisovan miehen, puuseppä Zhong Ziqin, joka kuunteli keskittyneenä hänen soittoaan. Yu Boya ymmärsi, että arvostava kuulija teki hänen soittonsa entistä paremmaksi ja hän kutsui miehen lautalleen. Yu Boya jatkoi soittoaan. Heti kun hän oli aloittanut, Zhong Ziqi sanoi ”tämä melodiahan on kuin valtavan korkeat vuoret!”. Yu Boya oli ihmeissään, sillä soittaessaan hän oli ajatellut juuri korkeita vuoria. Yu Boya jatkoi, tällä kertaa mielessään nopeasti virtaavat vedet. ”Tämä melodiahan on kuin mahtavasti virtaava vesi”, huudahti Zhong Ziqi. Yu Boyasta ja Zhong Ziqistä tuli hyvät ystävät, ja aina kun Yu Boya soitti guqiniään, Zhong Ziqi tiesi mitä Yu Boyan mielessä liikkui.

Erään kerran kun Yu Boya palasi kiertueelta, oli Zhong Ziqi kuollut ja haudattu. Hän soitti guqinia tämän haudalla, mutta ei saanut soittoaan kulkemaan. Niinpä Yu Boya löi soittimensa pirstaleiksi ja päätti, ettei enää koskaan soita guqiniä. Tarinasta on jäänyt Kiinaan sanonta gao shan liu shui (korkeat vuoret, virtaavat vedet), jolla viitataan syvään ystävyyteen ja siihen kun kaksi henkilöä ovat ikään kuin yhtä. (cutural-china.com 2012; Jie 2011, 62).

Lähteet:

Jie, Jin (2011). Chinese Music. Cambridge: Cambridge University Press. 

Cultural-china.com: http://history.cultural-china.com/en/38History8671.html