Ud

Oud/quitra
Perustiedot, wrapper
Kuvat
Perustiedot
Perustiedot, vasen
Alkuperä
Lähi-Itä
Turkki
Soitinluokka 
Asiasanat 
Perustiedot, oikea
Hankintavuosi 
2 009

Ud on arabimaailmassa, erityisesti Turkissa ja Irakissa käytetty lyhytkaulaluuttu, joka kuuluu kordofonien soitinluokkaan. Soittimen nimi tulee arabiankielen puuta tarkoittavasta sanasta ja itse asiassa toimii kantasanana myös sanalle ”luuttu” (arab. al-ud = puu) (Leisiö 1979, 17).

Udin otelaudassa ei ole nauhoja, mikä mahdollistaa erilaisten mikrointervallien käytön soitossa. Kaikukoppa on puolikkaan mantelin mallinen ja valmistettu useista puunpaloista. Kansi on ohueksi veistettyä puuta ja  siinä on kolme hyvin koristeltua ääniaukkoa. Udia soitetaan pitkällä plektralla, jota pidetään osittain kämmenen sisässä.

Udin kaula on hyvin lyhyt verrattuna sen kaikukoppaa, ja ud kuuluukin niin kutsuttuihin lyhytkaulaluuttuihin. Ensimmäinen selvä maininta lyhytkaulaluutuista on 7. Vuosisadalta eaa. Persiasta. Persialaiset tunsivat lyhytkaulaluutun nimeltä barbat. 500-luvulla jaa. barbatin kaltainen luuttuu tunnettiin Lähi-Idän esi-islamilaisissa kulttuurikaupungissa Hirassa nimellä tunbur. Nämä soittimet lienevät nykyaikaisen udin prototyyppejä. (Leisiö 1979, 15-16.)

Nykyisin tuntemamme ud on syntynyt 700-luvun loppupuolella, jolloin muusikko ja musiikinteoreetikko Zalzal kehitti niin kutsutun ”täydellisen” udin. Tässä udissa oli tosin vain neljä kieltä, mutta 900-luvulla käyttöön tuli joillain alueilla myös viides kieli. (Leisiö 1979, 16). Nykyään udista on olemassa hieman erilaisia kielivariaatioita, mutta yleisimmässä, eli turkkilaisessa ud-mallissa on viisi kieliparia ja näiden lisäksi matalin kieli (yhteensä siis 11 kieltä).

Ud kuuluu erityisesti arabialaisen ja turkkilaisen taidemusiikin soittimistoon.

Lähteet:

Leisiö, Timo (1979). Islamin maiden soittimia