Tarka

Tharqa
Perustiedot, wrapper
Kuvat
Perustiedot
Perustiedot, vasen
Alkuperä
Etelä-Amerikka
Andit
Soitinluokka 
Asiasanat 
Tuotenimi 
Sofia Paz
Perustiedot, oikea
Mitat 
32x3x3,5 cm
Materiaalit 
puu
Hankintavuosi 
2 005
Kunto 
Hyvä

Kaiverrettu toteemia muistuttavaksi, valmistettu Suomessa

Tarka on on eteläamerikkalainen nokkahuilu, joka kuuluu aerofonien soitinluokkaan. Soitin on käytössä Andien alueen alkuperäiskansojen keskuudessa,  erityisesti Boliviassa ja Perussa.

Soitin on valmistettu puusta ja siinä nokkahuilumainen suukappale sekä kuusi sormiaukkoa, jotka kaikki ovat soittimen yläpuolella. Sormiaukot järjestyksessä avattaessa syntyy diatoninen duuriasteikko. Tarkan runko on muodoltaan enemmän nelikulmainen kuin pyöreä. Soittimen äänenväri on puhallustekniikasta johtuen hyvin lehdykkäsoitinmainen, minkä vuoksi soitinta kutsutaankin joskus leikkisästi Andien saksofoniksi (Turino 2010, 52).

Tarkaa soitetaan usein suuressa kokoonpanossa, joka koostuu aina vain yhdenlaisista melodiasoittimista (tarkan tapauksessa siis orkesterin melodiasoittimet ovat kaikki tarka-huiluja). Orkestereissa on yleensä 12 soittajaa, mutta joskus soittajia saattaa olla jopa 50.  Melodiasoitinten lisäksi käytössä on usein länsimaisen rumpusetin virvelirumpu sekä bassorumpu. (Turino 2010, 41.) Tarka-huiluja on yleensä käytössä kolmea eri kokoa, joiden yhteissoitto muodostaa eräänlaisen paralleelipolyfonian: suli (E4), ankuta (H3) sekä tayka (E3). (ibid., 52).

Tarka liitetään usein sadekauden soittimistoon, kun taas esimerkiksi panhuilut ovat kuivan kauden soittimia (Turino 2010, 41-42). Sitä soitetaan erityisesti karnevaalien aikaan. Soitin on saapunut eteläiseen Peruun Bolivian puolelta vasta 1930-luvulla, mutta jo vuoteen 1985 mennessä soitin oli korvannut lähes kokonaan aiemmin käytössä olleen viisiaukkoisen pinkillu-huilun. (ibid., 50-51) 

Lähteet:

Turino, Thomas (2010). Moving Away from Silence : Music of the Peruvian Altiplano and the Experience of Urban Migration. Chicago: University of Chicago Press.