Suhistuspuu

pärrä/bullroarer/rhombus/thurndun/yelo/palo roncador
Perustiedot, wrapper
Kuvat
Perustiedot
Perustiedot, vasen
Alkuperä
Eurooppa
Suomi
Soitinluokka 
Asiasanat 
Perustiedot, oikea
Mitat 
16,5x3,5x0,5 cm
Materiaalit 
Kunto 
Hyvä

Suhistuu on yksi maapallon vanhimpia soittimia, ja siitä löytyykin lukuisia erilaisia variaatioita lähes kaikilta mantereilta. Soitin kuuluu aerofonien soitinluokkaan.

Suhistuspuu on yleensä teräväkärkiseksi ovaaliksi veistetty puinen tai luinen levy, joka on kiinnitetty naruun. Soitinta soitetaan pyörittämällä levyä narun päässä niin, että siihen syntyy pyörre, joka synnyttää hurisevan äänen. Soittimen ääni vaihtelee levyn materiaalin ja koon sekä pyöritysnopeuden mukaan. Suhistuspuissa saattaa olla erilaisia koristekuvioita, riippuen kulttuurista, jossa niitä on käytetty.

Varhaisimmat arkeologiset suhistuspuulöydöt Euroopassa ovat peräisin esihistorialliselta ajalta ja saattavat olla jopa ajalta 24 000 eaa. (Rault 2000, 38). Suhistuspuita on siis käytetty Euroopassa jo kymmenien tuhansien vuosien ajan. Suhistuspuita on löydetty arkeologisissa kaivauksissa Euroopan lisäksi myös Oseaniasta, Afrikasta ja Pohjois-Amerikasta. Näiden lisäksi soitin on edelleen käytössä Etelä-Amerikassa, jossa soitin tunnetaan ainakin Brasilian, Kolumbian ja Venezuelan alkuperäiskansojen keskuudessa (Buchner 1980, 253-254).

Soittimella on ilmeisesti ollut rituaalinen funktio hyvin pitkään. Niissä paikoissa, joissa soitin on edelleen käytössä (esim. Australian aborginaalien keskuudessa), soitin pidetään usein piilossa suurelta yleisöltä, mikä lisää soittimen äänen ”taikavoimaa” niissä harvoissa tilanteissa kun sitä käytetään. Tämä lienee ollut käytäntö myös esihistoriallisella ajalla. Tätä käsitystä tukee myös Ranskan Saint-Marcelista tehdyt arkeologiset löydöt. (Rault 2000, 34-39.)

Pirkanmaalla pärränä tunnettu suhistuspuu on ollut käytössä lasten leikkikaluna. 

Lähteet:

Rault, Lucie (2000)- Musical Instruments. A Worldwide Survey of Traditional Music-Making. Lontoo: Thames & Hudson. 

Buchner, Alexander (1980). Colour Encyclopedia of Musical Instruments. Lontoo: Hamlyn.