Sitar

Perustiedot, wrapper
Kuvat
Perustiedot
Perustiedot, vasen
Alkuperä
Etelä-Aasia
Intia
Pohjois-Intia
Soitinluokka 
Tuotenimi 
Rikhi Ram
Perustiedot, oikea
Mitat 
124x25x34 cm
Rakennusvuosi 
1 980
Hankintavuosi 
2 005
Kunto 
Hyvä

Rakennettu 1980-luvulla, tarkka vuosi ei ole selvillä.

Sitar on intialainen pitkäkaulaluuttu, joka kuuluu kordofonien soitinluokkaan. Soitin on käytössä erityisesti pohjois-intialaisessa eli niin kutsutussa hindustani taidemusiikissa. Sitarin on kehittänyt Amir Khusrau 1200-luvulla (Broughton et al. 2009, 542).

Sitarin runko ja kaula on perinteisesti valmistettu tiikkipuusta ja sen kaikukoppa kuivatusta kurpitsasta. Monesti sitarissa saattaa olla kaksikin kaikukoppaa.Soittimessa on perinteisesti kuusi tai seitsemän soitettavaa kieltä, joista kaksi toimivat eräänlaisina säestyskielinä ja lopuilla soitetaan melodiaa. Näiden lisäksi soittimen kaulan sisässä kulkee 9-13 taraf-kieltä, jotka resonoivat soitinta soitettaessa tuottaen soittimeen sen erityisen äänenvärin. Äänenväriin vaikuttaa myös hieman pyöreäksi hiottu talla, joka saa soitetun sävelen yläsävelet soimaan. Soittimessa on noin 20 messingistä valmistettua nauhaa, joita siirtämällä soitin saadaan viritettyä kulloinkin soitettavana olevan ragan mukaan. (Broughton et al. 2009, 542).

Intialainen taidemusiikkiesitys sisältää useita osioita. Esitys alkaa yleensä alap-johdannolla, jossa esitellään ragan säveliet ja sen melodiset luonteenpiirteet. Tätä ennen saattavat soittajat tosin virittää soittimiaan hyvinkin kauan. Varsinainen kappale alkaa yleensä kun rytmisoittimet (esim. tabla) tulevat mukaan. Teoksen aikana tempo ja solistiset osuudet saattavat vaihdella. Musiikki perustuu pitkälti puolistrukturoidulle improvisoinnille, jota ohjaa raga- ja tala-ohjeistukset. (Moisala 1985, 36-37). 

Ragan käsite on vaikea kääntää suomeksi. Se on eräänlainen tietynlaisen tunnetilan välittävä sävelasteikko (moodi), joka ohjaa melodiassa käytettävän sävelmateriaalin. Lisäksi ragaan sisältyy tietynlaisia oletuksia melodiakuluista ynnä muista, joten sitä ei voi pitää vain käytettävänä skaalana. (Moisala 1985, 35).

Tala on puolestaan rytminen perusyksikkö, joka on niin ikään vaikea kääntää suomen kielelle. Se liittyy sykliseen rytmikäsitykseen, jossa tietynlainen rytminen perusyksikkö toistuu esimerkiksi 16 iskun välein. Myös talan käsite antaa tilaa säännönmukaiselle improvisoinnille (Moisala 1985, 35).

Lähteet:

Broughton, Simon, Ellingham Mark & Lusk Jon (2009). The Rough Guide to World Music. Europe and Asia. Lontoo: Rough Guides.

Moisala Pirkko (1985). "Intian musiikki" teoksessa Kansojen musiikkia. Toim. Marja-Leena Kuitunen & Pirkko Moisala. Helsinki: Otava.