Sähköbassokitara (nauhaton)

Perustiedot, wrapper
Kuvat
Perustiedot
Perustiedot, vasen
Alkuperä
Eurooppa
Suomi
Soitinluokka 
Asiasanat 
Tuotenimi 
Arto Lampinen / Lampinen Guitars Ylihärmä
Perustiedot, oikea
Mitat 
113x31x5 cm
Materiaalit 
Rakennusvuosi 
1 990
Hankintavuosi 
2 007

Sähköbassokitara on pitkäkaulaluuttu, joka kuuluu kordofonien soitinluokkaan. Soitin kuuluu nykyään niin kutsuttuihin bändisoittimiin, jollaisia löytyy lähestulkoon jokaisesta suomalaisesta peruskoulusta.

Tämä soitin on siitä erikoislaatuinen sähköbassokitara, että siinä ei ole nauhoja lainkaan. Tällaisen sähköbassokitaran teki tunnetuksi erityisesti Jaco Pastorius, jota pidetään kaikenkaikkiaan merkittävänä henkilönä sähköbasson soittotekniikan kehittämisessä.

Sähköbassokitara tarvitsee sähköä käyttävän vahvistimen toimiakseen, sillä siinä ei ole kaikukoppaa tai muuta osaa, joka vahvistaisi kielten värähtelyn akustisesti. Soittimen metalliset kielet yhdessä magneettimikrofonien kanssa tuottaa jännitevaihtelun, joka ohjataan piuhaa pitkin vahvistimelle. Vahvistin vahvistaa äänen ja ohjaa sen magneettimekanismia käyttävälle kaiuttimelle, joka muuttaa jännitevaihtelun kielten värähtelyä vastaavaksi ilmanpaineenvaihteluksi, joka on kuultavissa äänenä.

Soittotekniikoita on useita. Yleisimmät näistä ovat kielten näppäily etu- ja keskisormella sekä plektran käyttö kielten näppäämiseen. Myös erilaisia peukaloa hyödyntäviä tekniikoita on lukuisia, joista tunnetuin on nk. slap-basso.

Sähköbassokitara on kehitetty USA:ssa 1900-luvun alkupuolella. Vasta 1950-luvulla Leo Fenderin kehittämän Precision-mallinen basso yleistyi todenteolla kevyen musiikin, erityisesti rock & roll -musiikin parissa.

Sähköbassokitarassa on yleensä 4 kieltä, jotka viritetään E-A-D-G. Myös useampikielisiä malleja on olemassa.