Pipa

琵琶/pípá/pi-pa
Perustiedot, wrapper
Kuvat
Perustiedot
Perustiedot, vasen
Alkuperä
Itä-Aasia
Kiina
Soitinluokka 
Tuotenimi 
Ostettu Melody of China -kaupasta
Perustiedot, oikea
Mitat 
96x30x9 cm
Materiaalit 
Rakennusvuosi 
2 006
Hankintavuosi 
2 007
Kunto 
Hyvä

Pipa on kiinalainen lyhytkaulainen luuttusoitin, joka kuuluu kordofonien soitinluokkaan. Kiinalaisen soitinluokituksen mukaan pipa kuuluu silkkisoittimiin.

Pipaa soitetaan pitämällä puolikkaan päärynän muotoista luuttua pystyssä sylissä ja näppäilemällä kieliä oikean käden pitkillä kynsillä. Koska nykyään pitkät kynnet eivät ole käytännölliset muussa elämässä, käyttävät monet pipan soittajat sormiin teipattuja tekokynsiä. Vasemmalla kädellä painetaan kieliä otelautaa vasten aivan kuten useissa muissakin luuttusoittimissa (vrt. kitara). Pipan otelaudassa on hyvin suuret ”nauhat” ja se ulottuu monesti soittimen kaikukopan päälle. Pipassa onkin hyvin lyhyt kaula verrattuna sen kaikukoppaan. Kaikukoppa on päällystetty hyvin ohueksi veistetyllä puulevyllä.

Pipassa on yleensä neljä kieltä, jotka perinteisesti on valmistettu silkistä. Nykyään kielet on valmistettu metalliseoksesta. Yleisin viritys on A-d-e-a.

Pipa on saapunut Kiinaan Intiasta eteläisten ja pohjoisten dynastioiden aikana (486-589 jaa.). Soittimella on soitettu sotilasmusiikkia sekä säestetty laulettua musiikkia erityisesti hoveissa. Guqinin ohella pipaa pidetään Kiinassa merkittävimpänä historiallisena soittimena. Qing dynastiasta (1644-1911 jaa.) lähtien pipa on ollut merkittävä osa kiinalaista perinnemusiikkia. Nykyään soitinta käytetään niin solistisessa kuin orkesterimusiikissakin sekä kansanmusiikissa (esim. sizhu-kokoonpanoissa) ja paikallisoopperoiden säestyksessä. Soittimella säestetään myös perinnelaulua. Kuuluisia teoksia pipalle ovat esimerkiksi House of the Flying Daggers sekä ambush from Ten Sides. (Jie 2011, 64–65).

Jie, Jin (2011). Chinese Music. Cambridge: Cambridge University Press.