Ney

nay/nei/kız ney
Perustiedot, wrapper
Kuvat
Perustiedot
Perustiedot, vasen
Alkuperä
Lähi-Itä
Turkki
Soitinluokka 
Perustiedot, oikea
Rakennusvuosi 
2 011
Hankintavuosi 
2 011

Ney on huilu, joka kuuluu aerofoneihin. Ney-sanan etymologia johtaa Persian kielen sanaan, joka merkitsee ruokoa (Oxford Companion to Music: Ney). Neyn tyyppisiä huiluja huiluja tunnetaan paljon Keski-Aasiassa, Arabian niemimaalla, Lähi-Idässä sekä Pohjois-Afrikassa. Tämä ney on peräisin Turkista, ja on kokoluokaltaan kiz ney.

Ney on päästä puhallettava huilu, jossa ei ole nokkahuilunkaltaista suukappaletta, vaan ääni syntyy puhallusilman osuessa soittimen reunaan. Joissain ney-huiluissa on erillinen suukappale (basbare) suojaamassa ruokoa, josta neyt yleensä valmistetaan. Neyn soittotekniikka on hyvin vaativa kokeneellekin huilistille. Soittimessa on seitsemän sormiaukkoa, joista kuusi on soittimen yläpuolella ja yksi peukalolle soittimen alapuolella. Soittimen molemmissa päissä on metalliset parazvane-renkaat, joiden tehtävänä on suojata ruokoa halkeilemasta (www.turkishmusicportal.org).

Turkkilainen ney on käytössä erityisesti taidemusiikissa, mutta huilua käytetään myös kansanmusiikissa.

Ney on arabimaailman vanhimpia soittimia. Huilu on lähtöisin luultavasti Lähi-Idästä. Mainintoja siitä löytyy yli 5000 vuoden takaa. (Kuitunen 1985, 26).

Hoito-ohjeita: huilu tulee öljytä usein (!) puhtaalla ja juoksevalla (hasselpähkinä/oliivi/seesami) öljyllä jotta että se imeytyy ja leviää sisäpinnalle.

Lähteet:

Kuitunen, Marja-Leena (1985). ”Islamin maiden musiikki”. Teoksessa Kansojen musiikkia. Toim. Marja-Leena Kuitunen & Pirkko Moisala. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.

http://www.turkishmusicportal.org/instrument.php?id=10&cat=1&lang2=en