Erhu

erh hu/erh-hu/er-hu/err-hu/nanhu
Perustiedot, wrapper
Kuvat
Perustiedot
Perustiedot, vasen
Alkuperä
Itä-Aasia
Kiina
Soitinluokka 
Tuotenimi 
Ostettu Melody of China -kaupasta
Perustiedot, oikea
Mitat 
84x14x11 cm
Materiaalit 
Hankintavuosi 
2 007
Kunto 
Hyvä

Erhu on kiinalainen piikkiviulu, joka kuuluu kordofonien soitinluokkaan.

Erhu koostuu pitkästä puisesta kaulasta, jonka toisessa päässä on pieni sylinterin muotoinen kaikukoppa ja toisessa päässä kaksi viritystappia. Kaikukoppa on päällystetty perinteisesti käärmeennahalla. Nahalla päällystetty kaikukoppa luo erhuun sen ominaisen resonoivan äänenvärin. Erhun kaksi metallikieltä kulkevat kaikukopan kalvon päällä olevan tallan ylitse kohti viritystappeja. Kielet on ennen viritystappeja kiristetty yhteen narua käyttämällä.

Erhun erikoispiirre on se, että jousen jouhet kulkevat kielten välistä. Jousi on siis kiinni soittimessa, eikä sitä saa irti purkamatta jousta. Vapaa käsi painaa kieliä sormenpäillä. Erhussa ei ole otelautaa. Kielet viritetään kvintin päähän toisistaan (d-a).

Erhun juuret lienevät muissa aasialaisissa piikkiviuluissa. Soitin kuuluu huqin -jousisoittimien ryhmään ja on niistä toiseksi korkein. Huqin tarkoittaa suoraan käännettynä barbaarien soitinta, mikä viittaa soitinperheen omaksutun valtaapitävien han-kiinalaisten kulttuuriin ”ulkopuolelta”. Erhu-sanan ensimmäin merkki () tarkoittaa kiinaksi kahta ja viittaa todennäköisesti joko soittimen kielten lukumäärään tai erhun äänialaan soitinperheen toiseksi korkeimpana soittimena.

Moderni erhu ei kuitenkaan ole varsinainen perinnesoitin, vaan niin soitin kuin sen soittotekniikkakin kehittyivät erityisesti 1900-luvun aikana kiinalaisen taidemusiikin parissa. Merkittävin erhu-musiikin säveltäjä lienee Liu Tianhua (1895-1932), joka sävelsi soolomusiikkia erhulle. Sooloteosten lisäksi erhua käytetään myös sizhu-musiikissa, jonka voidaan katsoa olevan eräänlaista kanonisoitua kiinalaista kansanmusiikkia / kamarimusiikkia sekä suuremmissa taidemusiikkiorkestereissa, jotka muistuttavat paljon (ja jotka ovat ottaneet paljon vaikutteita) länsimaista sinfoniaorkesteria. Lisäksi paikallisopperoissa (esim pekingoopperassa) käytetään erhua, joskin toinen piikkiviulu (bahu) on erhua yleisempi oopperasoitin. (Jie 2011, 57-58).

Soitin on myös hyvin yleinen katusoittosoitin, ja Kiinassa liikkuessa on hyvinkin todennäköistä törmätä erhun soittajaan kadulla tai puistossa. 1980-luvulta lähtien erhua on kuultu myös populaarimusiikissa ja elokuvien soundtrackeillä.

Lähteet:

Jie, Jin (2011). Chinese Music. Cambridge: Cambridge University Press.