Dizi

d´tzu/zhu di/笛子
Perustiedot, wrapper
Kuvat
Perustiedot
Perustiedot, vasen
Alkuperä
Itä-Aasia
Kiina
Soitinluokka 
Perustiedot, oikea
Hankintavuosi 
2 010

Dizi on kiinalainen bambuhuilu, joka kuuluu aerofonien soitinluokkaan. Kiinalaisen soitinluokituksen mukaan soitin kuuluu bambusoittimiin. Erityistä dizissä on siihen liimattava resonanssikalvo, joka tuottaa soittimeen kovan ja hieman ”rätisevä” äänen.

Soitinta soitetaan vaakatasossa kuten poikkihuilua. Dizissä on yhteensä 10-11 aukkoa, joista ensimmäinen on puhallusaukko, toisen aukon (mo cong) päälle liimataan resonanssikalvo, seuraavat kuusi ovat sormiaukkoja ja viimeiset kaksi tai kolme ovat hienovireen säätämistä varten. Viimeisiin reikiin voidaan kiinnittää myös koristeellisia tupsuja. Sormiaukot avattaessa järjestyksessä alhaalta ylöspäin syntyy duuriasteikko. Ylipuhaltamalla on mahdollista tuottaa jokaiselle sormitukselle oktaavia ylempi sävel aina perusäänen toiseen oktaaviin saakka.

Dizi on erityisesti han-kiinalaisten soitin, joskin vastaavaa huilua käyttävät myös monet muut etniset ryhmät Kiinan valtion sisällä. Hebei-provinssissa Pohjois-Kiinassa diziä on käytetty mm. sheng-guan –musiikissa, joka on jäänne keisarin ajan buddhalaisista ja taolaisista temppeliseremonioista. Kyseessä on eräänlainen kansanmusiikin muoto (Tsao 1998, 18).

Dizi kuuluu nykyään erityisesti paikallisoopperoiden (esim. pekingooppera) soittimistoon (Wang-Ngai & Lovrick 1997, 31).

Ilmeisesti dizin alkuperä on Keski-Aasiassa, josta soitin on Han-dynastian (206-eaa–220 jaa) aikana tullut Kiinaan (Trasher 2008, 59). Ensimmäiset kirjalliset merkinnät dizi-huilusta löytyvät jo Yue Shu –kirjasta (kirjan nimi kääntyy kutakuinkin ”musiikkikirja”), jonka kirjoitti Chen Yang 1000-luvulla jaa. Tämän kirjan mukaan kalvon lisäämisen huiluun olisi keksinyt Liu Xi Tang-dynastian aikana (618-907 jaa).

Lähteet:

Trasher, Alan R. (2008). Sinica Leidensia: Sizhu Instrumental Music of South China. Ethos , Theory and Practice. Boston: Brill Academic Publishers.

Tsao, Penyeh (1998). ”Tradition and Change in the Performance of Chinese Music, Part 1”. Musical Performance, volume 2, issue 1. Florence (USA): Gordon & Breach Publishing.

Wang-Ngai, Siu & Lovrick, Peter (1997). Chinese Opera. Images and Stories. Vancouver: UBC Press.