Darbuka

derbake/darbakeh/darbouka/tablah/tabla/darabuka/tarabuk/darabukka/darbakka/derbuka/duraigh/tunbuk/tombak/dunbak/agwal/deblek/zarb/doumbek/dumbek/dumbelek
Perustiedot, wrapper
Kuvat
Perustiedot
Perustiedot, vasen
Alkuperä
Lähi-Itä
Turkki
Soitinluokka 
Perustiedot, oikea
Hankintavuosi 
2 012
Kunto 
Päällystys repaleinen

Darbuka on pikarirumpu, joka kuuluu membranofonien soitinluokkaan. Soitin on perinteisesti valmistettu savesta tai puusta. Nykyään yleisin valmistusmateriaali lienee alumiini tai muu metalli. Kalvo on perinteisesti joko kalan tai vuohen nahkaa (Blades 1970, 175) joskin moderneissa versioissa käytetään synteettistä muovikalvoa.

Soitinta soitettaessa se asetetaan lepäämään reiden päälle niin, että vasen käsi lepää osittain rummun päällä ja oikea käsi on täysin vapaa soittamiseen. Soittimeen liittyy vahvan virtuoottinen soittokulttuuri, ja monet darbukataiturit pystyvätkin hyvin nopeisiin rytmisiin kuvioihin.

Soittimella on lukuisia nimivariaatioita, ja se on levinnyt maantieteellisesti hyvin laajalle alueelle aina Pohjois-Afrikasta Lähi-idän kautta Keski-Aasiaan. Esimerkiksi Tadzikistanissa tunnetaan hyvin samankaltainen soitin (tablak) kuin Egyptissä (darbuka), ja soittimilla lieneekin yhteinen Persialainen alkujuuri. Myös balkanin niemimaalla darbukaa käytetään erityisesti kansanmusiikissa.

Soitinta on käytetty monenlaisissa yhteyksissä. Turkissa ja Egyptissä soitin on liittynyt sekä kansanmusiikkiin että taidemusiikkiin ja nykyään myös populaarimusiikkiin. Turkkilaisessa taidemusiikissa soitin on erityisesti miesten soitin ja se vastaa rytmikaavojen etenemisestä (Leisiö 1979, 38).

Darbukaa on käytetty myös länsimaisessa taidemusiikissa (mm. Hector Berlioz (1863) Troijalaiset) (Blades 1970, 175-176). Soitin ei kuitenkaan ole sen erityisemmin yleistynyt taidemusiikkikäytössä. Viime vuosina darbukaa on sen eri muodoissa ollut saatavilla lukuisista suomalaisista soitinkaupoista.

 Lähteet:

Blades, John (1970). Percussion Instruments and Their History. Lontoo: Faber and Faber Limited.

Leisiö, Timo (1979). Islamin maiden soittimia. Helsinki: Suomalais-arabialainen yhdistys.