Alttosaksofoni

Perustiedot, wrapper
Kuvat
Perustiedot
Perustiedot, vasen
Alkuperä
Länsi- ja Etelä-Eurooppa
Soitinluokka 
Asiasanat 
Perustiedot, oikea
Mitat 
70x20x11 cm
Materiaalit 
Rakennusvuosi 
1 950
Kunto 
Huono, ei soittokunnossa

Saksofoni on yksilehdykkäinen puhallinsoitin. Vaikka saksofonin runko on metallista, se luokitellaan kuuluvaksi puupuhaltimien soitinryhmään, sillä sen äänentuottamistapa on samanlainen kuin sinfoniaorkesterin puupuhaltimissa. (Kontunen 1988, 86.)

Saksofoni on kaiken kaikkiaan melko uusi soitin, sillä se on keksitty vasta 1800-luvun puolessa välissä (patentoitu vuonna 1846 Pariisissa). Saksofonin keksijä oli belgialaista syntyperää oleva Adolphe Sax (1814-1894), joka keksi yhdistää klarinetin ja oboen rakenteista tuttuja osia. Saksofoni oli käytössä ensin sotilasmusiikissa. Ensimmäisen kerran saksofonille on sävelletty orkesterimusiikkia vuonna 1872 (Bizet: L’arlésienne). 1900-luvun alussa ja erityisesti 1930-luvulta lähtien saksofoni on ollut merkittävä soitin jazz-musiikissa. (Abrashev & Gadjev 2000, 229-230; Kontunen 1988, 86-87.) 

Saksofoneja on erikokoisia, joista yleisimmät ovat tenori-, altto-, ja sopraanosaksofoni. Tämä soitinyksilö on alttosaksofoni.

Tämä soitin on saatu perintönä omistajan äidinisältä Matti Väkiseltä, joka soitti lähes koko ikänsä torvisoittokunnassa (aluksi Illon torvisoittokunnassa ja sittemmin Vammalan opiston soittokunnassa).

Lähteet:

Abrashev, Bozhidar & Gadjev, Vladimir (2000). The Illustrated Encyclopedia of Musical Instruments. Kölni: Könemann.

Kontunen, Jorma (1988). Soitinopas. Helsinki: Wsoy.