Akustinen kitara

Perustiedot, wrapper
Kuvat
Perustiedot
Perustiedot, vasen
Alkuperä
Pohjois-Amerikka
USA
Soitinluokka 
Tuotenimi 
Taylor Guitars
Perustiedot, oikea
Mitat 
103x39x12 cm
Rakennusvuosi 
2 007
Hankintavuosi 
2 008
Kunto 
Hyvä

Akustinen kitara

Kitara on kielisoitin, eli kordofoni ja kuuluu pitkäkaulaluuttujen soitinluokkaan. Kitaran erityispiirre verrattuna moniin muihin luuttuihin on sen kaikukopan muoto: etu- ja takalevyt ovat suorat ja näiden välissä olevat sivupuut on muotoiltu kaareviksi. Kitaran ääni tuotetaan soittamalla kieliä joko sormin tai plektralla, pienellä kilvenmuotoisella muovipalalla. Äänenkorkeutta voi muuttaa painamalla kieliä otelautaa vasten. Nykyään kitarassa on yleensä kuusi kieltä, jotka viritetään E-A-d-g-h-e’. Myös vaihtoehtoisia viritystapoja on, esimerkiksi irlantilaisessa perinnemusiikissa käytetty D-A-d-g-a-d’. Kitaran suuri kaikukoppa vahvistaa kielien värähtelyn ja näin syntyy ääni.

Ihmiset ovat käyttäneet erilaisia luuttusoittimia ympäri maapalloa jo tuhansien vuosien ajan (Marcuse 1975, 406-464). Etymologisesti tarkasteltuna sanan kitara juuret voidaan vetää aina muinaiseen Persiaan saakka. Nykyaikaisen kitaran eriytyminen omaksi instrumentikseen voidaan kuitenkin katsoa alkaneeksi 1500-luvun Euroopassa, erityisesti Espanjassa ja Italiassa. (Bonds 2001, 11.) Kuitenkin aina 1800-luvulle saakka Euroopassa käytettiin useita erilaisia kitaramalleja, joissa valmistusmenetelmät, äänialat, soittotekniikat ja kielten määrä vaihtelivat (ibid., 44). 1800-luvun aikana kitara vakiintui kuusikieliseksi, teräsnauhaiseksi ja suolikieliseksi luutuksi, jota soitettiin joko näppäilemällä tai rämpyttämällä.

Pohjois-Amerikassa 1880-luvulla muutamat kitaranrakentajat kokeilivat teräskieliä soittimen äänenvoimakkuuden kasvattamiseksi. Kenties tämän kokeilun myötä kitara alkoi kasvattaa suosiotaan ohi banjon ja mandoliinin (Bonds 2001, 79). 1930-lukuun mennessä teräskielinen akustinen kitara saavutti suuren suosion erityisesti Yhdysvalloissa, missä kitarasta ja myöhemmin erityisesti sähkökitarasta tuli  yksi keskeisistä afroamerikkalaisen populaarimusiikin soittimista.

Tämä kitara on teräskielinen western-tyyppinen kitara (käytetty perinteisesti country & western tyyppisessä musiikissa), joka on valmistettu Yhdysvalloissa. Kitaran kaikukoppa on dreadnought-mallinen. Suurella kaikukopalla varustettuja dreadnought –mallisia kitaroita on valmistettu 1900-luvulta alkaen, koska ne tuottavat kovemman äänen kuin pienempikoppaiset akustiset kitarat.

Lähteet:

Bonds, Ray (2001). The Illustrated Directory of Guitars. Lontoo: Salamander.

Marcuse, Sibyl (1975).  A Survey of Musical Instruments. Lontoo: David & Charles.

Verkkoaineisto